Kolmesti kokoon parsittu

Kroppa. Elämä. Mieli.

Ensin elimistö ja psyyke laittavat luukut kiinni. Kaikki huomio keskittyy vatsa-asukkiin, ravinto ja ajatukset pysyvät itsessä ja pikkuisessa. Karmiva huoli, pitäisi luottaa, että jossain vatsan syvyyksissä kaikki on hyvin.  Sitä on tiikeriemona ja valmiina vilauttamaan kulmahampaita aika herkästi. Sama jatkuu läpi pikkuvauva-ajan ja imetyksen. 

Ja sitten, avot, imetys jää, hormonit laskeutuvat inhimilliselle tasolle. Pää alkaa tuntua omalta. Tulee suunnaton riemu ja helpotus, selvisin, taas! Vauva selvisi! Elämänilo kuplii ulos, ryöppyää jumppasaleihin, kahviloihin, ehkä jopa pikkujoulukemuihin. Se löytyy omista, istuvista housuista ja paidoista, raskausajan jeesus-tunikat lähtevät lennossa. Sitä rasvailee ja kiittelee venynyttä nahkaansa. Ja parsii mielensä kokoon, kertoo sille uudelleen kuka on Susanna.

Osa tekee tämän monta kertaa. Ajatelkaa mitä naisia maailma on pullollaan, jumankekka mitä gladiaattoreita! Wau! Hyvä me!

Kolmannella kerralla itselläni kävi vaan sillä lailla ikävästi, että katkesi joitakin tärkeitä suonia. Siis niin kun kävi ikävästi kanssaeläjien kannalta. Eräs Nervus Yli-ystävällys vaurioitui pahasti, Nervus Epäwarmus on enää parilla rihmalla kasassa, Nervus Mitä muut ajattelevat, katkesi kokonaan. Monet sanovat, että tämä liittyy kyllä yleisesti ikääntymiseenkin. Hermojen katkeilu ja parsiminen. Miten vaan, mutta Frankensteinina maailma on aivan hulvattoman hauska firma.

Hikihuone

Puun ritinä ja hehku. Hiljaisuus, pimeys. Pisaroiksi ihon pinnalle nouseva hiki. Luihin asti laskeutuva kuumuus ja läsnäolo.

Ennen saunassa huudettiin synnytyspoltoissa tai oltiin hipihiljaa vainajana. Nyt saunaan liittyvät oliiviöljyllä ihon vuoraus, hunajanaamiot, kynttilät. On turvesaunaa, ruususaunaa, yrttejä, suklaata, henkensä edestä vihtomista. Minä pidän ihan vaan saunasta. Ja saunan jälkeisestä olotilasta, jonka joka ikinen suomalainen tunnistaa.

Erityisesti syksyllä on mahtavaa mennä saunan jälkeen ulos istumaan ja tuijottamaan ei mitään. Sitä paitsi vielä se on kaunis mielikuva, kun ei ole pakkasta ja pallit eivät jäädy puutarhatuoliin. Olen ymmärtänyt, että se voi olla kivuliasta. Minulla tosin on kokemusta vain kielen työntämisestä naapurin ovenkahvaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Isosisko meni paniikkiin ja huuteli naapurin ikkunasta apuaaaa, meidän Susanna on kiinni teidän ovenkahvassa. Naapuri kielsi ehdottomasti liikkumisen. No eihän siinä voinut odottaa. Alkoi jotenkin hävettääkin vietävästi. Yllättävän iso pala kieltä jäi kahvaan.

Saunassa on jotain ikiaikaista voimaa ja viisautta, rituaalisuutta. Samalla kaavalla on menty vuosisatoja, jopa vuosituhansia. Jääkaudella saunottiin maakuopassa, kivikaudella noustiin maanpinnalle. Saunanhenki, saunatontut, morsiussaunat - kaikki on häärätty. Hikihuone on maaginen viisauden tyyssija. Siellä asuvat serkukset; lämpö, hiki ja rauha.

Lahnana

Havahdun pinnan alla siihen tosiseikkaan, että olen kerällä, hanuri pinnalla, sieraimet täynnä vettä, aivot täynnä vettä, enkä enää tiedä mihin suuntaan olen matkalla elämässä. Aikuisten tekniikkauimakoulu ja päädyssä tehtävän käännöksen harjoittelua. No, ei mennyt ihan nappiin. 

Lapset oppivat kuulemma erilaisia taitoja näppärästi ja nopeasti. Lapset menevät uutta päin, kuolemaa ja vettä halveksuen. Välillä he hieman oksentavat vettä, haukkovat henkeä ja taas mennään. Myönnän, että en ollut ihan yhtä kova jätkä. Mutta, nautinto uusista oivalluksista, omien rajojen yli menemisestä, räpylöiden supermiesvoimista ja vedessä olemisesta tuntui joka solussa. 

Vedellä on puhdistava voima. On vain vesi ja sinä. Hiljainen järvi, aamuinen uimahalli, heinäkuinen meri - ja sukellus. Enkä tahtoisi koskaan nousta pinnalle. Liukuminen pinnan alla on liukumista jossain ikuisuudessa. Niveltulehdusten jyllätessä, vedessä olin aina vahva. Vesi muutti minut ehjäksi. Näen välähdyksen samaa potilaissani työssäni fysioterapeuttina. Näen samaa vesijuoksijoissa, jotka tekevät kauniita liikeratoja kuningas veden työntäminä. Ehjyyden hehku kasvoilla.

Onko se sitä, että ihmisestä noin 70 prosenttia on vettä. Meri on sinä. 

En tiedä kuka siellä vedessä meitä tökkii oikeille radoille. Mutta taitava kaveri joka tapauksessa on. Keho lähtee lähes itsestään hakemaan aukikiertoja hartioille, ojennusta selälle, polville, koukkuun jääneille lonkille. On pakko hengittää kunnolla, syvästi, jos mielii päästä elävänä nauttimaan saunasta. Keuhkot saavat kerrankin koko kapasiteetin verran happea. Rintakehä laajenee monta senttiä. Selkäranka ojentuu ja pitenee roimasti. Sitä on kevyt kuin pikkutyttö kun nousee altaasta.

Ihanan uimaopettajan Fannin luoma tunnelma räjäyttää Kaarinan pienen uimahallin nauruun tasaisin väliajoin. Saunassa mieli on jo Suomen tunnelmallisimman, söpön uimahallikahvilan tarjonnassa.  Tiskin takana isoille ja pienille uimareille jaksaa aina hymyillä eräs nainen. Onkohan Titalla vielä kahvia? Ja mitähän jännää sitä ensi kerralla opitaan? Norppauintia?

Katse on puhdas ja mieli auki. Pukuhuoneessa on eri ihmisiä lähtiessä kuin tullessa. Suomalaisia, jotka hymyilevät vähän, puhuvat pari sanaa, pitävät ovea auki seuraavalle.