Puun
ritinä ja hehku. Hiljaisuus, pimeys. Pisaroiksi ihon pinnalle nouseva hiki.
Luihin asti laskeutuva kuumuus ja läsnäolo.
Ennen saunassa huudettiin synnytyspoltoissa tai oltiin
hipihiljaa vainajana. Nyt saunaan liittyvät oliiviöljyllä ihon vuoraus,
hunajanaamiot, kynttilät. On turvesaunaa, ruususaunaa, yrttejä, suklaata,
henkensä edestä vihtomista. Minä pidän ihan vaan saunasta. Ja saunan
jälkeisestä olotilasta, jonka joka ikinen suomalainen tunnistaa.
Erityisesti
syksyllä on mahtavaa mennä saunan jälkeen ulos istumaan ja tuijottamaan ei
mitään. Sitä paitsi vielä se on kaunis mielikuva, kun ei ole pakkasta ja pallit
eivät jäädy puutarhatuoliin. Olen ymmärtänyt, että se voi olla kivuliasta.
Minulla tosin on kokemusta vain kielen työntämisestä naapurin ovenkahvaan
kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Isosisko meni paniikkiin ja huuteli naapurin
ikkunasta apuaaaa, meidän Susanna on kiinni teidän ovenkahvassa. Naapuri kielsi
ehdottomasti liikkumisen. No eihän siinä voinut odottaa. Alkoi jotenkin
hävettääkin vietävästi. Yllättävän iso pala kieltä jäi kahvaan.
Saunassa
on jotain ikiaikaista voimaa ja viisautta, rituaalisuutta. Samalla kaavalla on
menty vuosisatoja, jopa vuosituhansia. Jääkaudella saunottiin maakuopassa,
kivikaudella noustiin maanpinnalle. Saunanhenki, saunatontut, morsiussaunat -
kaikki on häärätty. Hikihuone on maaginen viisauden tyyssija. Siellä asuvat
serkukset; lämpö, hiki ja rauha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti