torstai 20. lokakuuta 2016

Hikihuone



Puun ritinä ja hehku. Hiljaisuus, pimeys. Pisaroiksi ihon pinnalle nouseva hiki. Luihin asti laskeutuva kuumuus ja läsnäolo.



Ennen saunassa huudettiin synnytyspoltoissa tai oltiin hipihiljaa vainajana. Nyt saunaan liittyvät oliiviöljyllä ihon vuoraus, hunajanaamiot, kynttilät. On turvesaunaa, ruususaunaa, yrttejä, suklaata, henkensä edestä vihtomista. Minä pidän ihan vaan saunasta. Ja saunan jälkeisestä olotilasta, jonka joka ikinen suomalainen tunnistaa.





Erityisesti syksyllä on mahtavaa mennä saunan jälkeen ulos istumaan ja tuijottamaan ei mitään. Sitä paitsi vielä se on kaunis mielikuva, kun ei ole pakkasta ja pallit eivät jäädy puutarhatuoliin. Olen ymmärtänyt, että se voi olla kivuliasta. Minulla tosin on kokemusta vain kielen työntämisestä naapurin ovenkahvaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Isosisko meni paniikkiin ja huuteli naapurin ikkunasta apuaaaa, meidän Susanna on kiinni teidän ovenkahvassa. Naapuri kielsi ehdottomasti liikkumisen. No eihän siinä voinut odottaa. Alkoi jotenkin hävettääkin vietävästi. Yllättävän iso pala kieltä jäi kahvaan.

Saunassa on jotain ikiaikaista voimaa ja viisautta, rituaalisuutta. Samalla kaavalla on menty vuosisatoja, jopa vuosituhansia. Jääkaudella saunottiin maakuopassa, kivikaudella noustiin maanpinnalle. Saunanhenki, saunatontut, morsiussaunat - kaikki on häärätty. Hikihuone on maaginen viisauden tyyssija. Siellä asuvat serkukset; lämpö, hiki ja rauha.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti