torstai 13. lokakuuta 2016

Lahnana



Havahdun pinnan alla siihen tosiseikkaan, että olen kerällä, hanuri pinnalla, sieraimet täynnä vettä, aivot täynnä vettä, enkä enää tiedä mihin suuntaan olen matkalla elämässä. Aikuisten tekniikkauimakoulu ja päädyssä tehtävän käännöksen harjoittelua. No, ei mennyt ihan nappiin. 

Lapset oppivat kuulemma erilaisia taitoja näppärästi ja nopeasti. Lapset menevät uutta päin, kuolemaa ja vettä halveksuen. Välillä he hieman oksentavat vettä, haukkovat henkeä ja taas mennään. Myönnän, että en ollut ihan yhtä kova jätkä. Mutta, nautinto uusista oivalluksista, omien rajojen yli menemisestä, räpylöiden supermiesvoimista ja vedessä olemisesta tuntui joka solussa. 


Vedellä on puhdistava voima. On vain vesi ja sinä. Hiljainen järvi, aamuinen uimahalli, heinäkuinen meri - ja sukellus. Enkä tahtoisi koskaan nousta pinnalle. Liukuminen pinnan alla on liukumista jossain ikuisuudessa. Niveltulehdusten jyllätessä, vedessä olin aina vahva. Vesi muutti minut ehjäksi. Näen välähdyksen samaa potilaissani työssäni fysioterapeuttina. Näen samaa vesijuoksijoissa, jotka tekevät kauniita liikeratoja kuningas veden työntäminä. Ehjyyden hehku kasvoilla.

Onko se sitä, että ihmisestä noin 70 prosenttia on vettä. Meri on sinä. 


En tiedä kuka siellä vedessä meitä tökkii oikeille radoille. Mutta taitava kaveri joka tapauksessa on. Keho lähtee lähes itsestään hakemaan aukikiertoja hartioille, ojennusta selälle, polville, koukkuun jääneille lonkille. On pakko hengittää kunnolla, syvästi, jos mielii päästä elävänä nauttimaan saunasta. Keuhkot saavat kerrankin koko kapasiteetin verran happea. Rintakehä laajenee monta senttiä. Selkäranka ojentuu ja pitenee roimasti. Sitä on kevyt kuin pikkutyttö kun nousee altaasta.

Ihanan uimaopettajan Fannin luoma tunnelma räjäyttää Kaarinan pienen uimahallin nauruun tasaisin väliajoin. Saunassa mieli on jo Suomen tunnelmallisimman, söpön uimahallikahvilan tarjonnassa.  Tiskin takana isoille ja pienille uimareille jaksaa aina hymyillä eräs nainen. Onkohan Titalla vielä kahvia? Ja mitähän jännää sitä ensi kerralla opitaan? Norppauintia?

Katse on puhdas ja mieli auki. Pukuhuoneessa on eri ihmisiä lähtiessä kuin tullessa. Suomalaisia, jotka hymyilevät vähän, puhuvat pari sanaa, pitävät ovea auki seuraavalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti