Ihmisen aivot ovat aina tarvinneet järjettömyyksiä. Ennen vanhaan pruukattiin piirrellä naamaan, poltella ruohoja ja sitten keittää jonkun pää padassa. Osa lauloi ja tanssi takapuoli paljaana ympärillä. Seuraavana maanantaina oltiin taas ihmisiksi ja lähdettiin metsästämään. Kun siirryttiin maanviljelijöiksi, alkoi intohimoinen pontikkaleikki ja öinen pelloilla karjuminen.
Kontrollista irrottamisen voi aloittaa ihan pienestäkin, esimerkiksi hymyillä aamulla kahvilan työntekijälle. Tai ottaa uskomaton riski ja puhua hississä. Senkin voi aloittaa ihan vaan sanomalla hiljaa hei, ja sitten painaa katse nöyränä takaisin lattiaan. Seuraavalla kerralla voi lohkaista jotain ennen kuulumatonta säästä.
Perinteisesti irrationaalisen puolen käyttö on sitä, että kaahataan autolla, vedetään perseet ilmaisen viinan bileissä, rähistään nakkikioskilla, haastetaan riitaa firman pikkujouluissa tai vetäistään benjihyppy. Jotkut harrastavat erilaisia leikkejä naapureiden kanssa. Naapurin voi esimerkiksi haastaa oikeuteen mitä jännimmistä syistä, nyppiä irti naapurin kylttejä, kolata lumet naapurin puolelle tai vaikkapa viedä iltahämärissä koira paskalle naapurin puolelle.
Hulluttelu voi olla myös vaan sitä, että otat kengät pois ja istut risti-istunnassa tuolillasi palaverissa. Herätät kehon! Siinä on riskinsä, tiedän. Kokoushuoneen kahvintuoksuun saattaa sekoittua sukkahikeä. Mutta myös istumisesta jomottava selkä saattaa olla vetreä, kylmiin varpaisiin saattaa tulla verenkiertoa ja yleensä tönköt kokousjalat ovatkin joustavat hulluttelujalat.
Jos pelkäät maineesi puolesta, niin lasten varjollahan voi tehdä kaikenlaista. Jos ei ole omaa jälkikasvua, voit lainata kavereiden ja sukulaisten lapsia. Ja mikäs sen parempaa, heidät voi palauttaa riehaannuttamisen jälkeen. Mene puistoon ja keinu täydellä vauhdilla, laske liukumäkeä, konttaa hiekkalaatikossa, kiipeä puuhun ja roiku kiipeilytelineissä. Kävelin kerran puistossa rehvakkaana keinulle ja sanoin pojalleni, että nyt otetaan kunnon vauhdit. Mutta takapuoli ei mahtunut keinuun. En saanut vauhdinhurmaa, mutta poikani räjähti nauruun ja minä hetkeä myöhemmin järkytyksestä selvittyäni.
Huvipuisto! Ei ole vuoristoradan voittanutta. Siis se naurun ja kiljumisen ja kuolan määrä (ei ehdi niellä edellisten vuoksi), on kerrassaan mahtava. Tytär totesi viimeksi vuoristoradan jälkeen, että äiti, mä en pystynyt kiljumaan kun nauroin koko ajan. No, minä tein kaikkia, noin niin kun varmuuden vuoksi. Muista, että ääntelyiden lajilla ei sinänsä ole merkitystä. Pääasia on hyvä tunnelma.
Unohda vauvamuskarit ja jumpat. Ei muuta kun olohuoneeseen, lempikanava radiosta reippaalle äänenvoimakkuudelle, vauva kainaloon ja alat heilua hervottomasti musan tahtiin. Voin kertoa, että siinä saa hämilleen isommatkin lapset. Jopa puolison vasemmassa suupielessä voi vilahtaa hymynkare.
Tietysti lumienkeleitä kuuluu tehdä talvisin. Siihenhän kuuluu korvia vihlovaa kiljumista. Se on joka kerta yhtä vaikuttava kokemus. Ja ilmainen! Ellet ole vahingossa eksynyt sivistyksen pariin hyppelemään kinoksissa ja sattuu poliisisetä näkemään. Säkkipimeä metsä on aika veikeä paikka. Sitä alkaa kuulla ja nähdä kaikenlaista niin kuin pirihöyryissä konsanaan. Voit halailla puita kaikessa rauhassa. Ja aina voit muuttaa halauksen rintalihasten venytykseksi jos havahdut yhtäkkiä olevasi metsästäjien valokeilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti