Joulukuu! Mahtavaa! Saa avata ensimmäisen luukun! Lapset ovat kysyneet noin 78 kertaa koska sen kalenterin saa avata. Innoistuin itsekin siinä ohessa niin, että päätin tehdä ikioman kalenterin. Kyllähän sitä nyt ihimisellä täytyy joulukalenteri olla!
Jouluun kuuluu rajaton määrä hääräystä. Sitä järjetöntä juoksua ympäri taloa. Heitellään tonttuja ja valoja sinne ja tänne ja työnnetään pää jokaiseen pimeään koloon ja varastoon. Sellaisiinkin, jotka näet ensi kertaa kotonasi. Yhtäkkiä on vaan riipivä himo työntää pää pölyisiin nurkkiin.
Kotiäitinä ajattelen tietenkin, että minulla on rajaton määrä aikaa häärätä rajottomasti. Olenhan vain kotona! Niinpä joulujuoksun voi aivan hyvin siirtää tuonnemmaksi. Minä olen alkanut kannattaa hääräystä makuulta käsin. Jos joku tulee kylään, sitä voi sekunnin murto-osassa ponkaista sohvalta nuttura vinossa ja todeta, että ai ku kiva kun tulit käymään, mä olenkin tässä jo niin paljon häärännyt. Mukava pitää pieni tauko. Ja voihan sitä pitää sohvan lähellä kostutettua rättiä noin niin kun uskottavuuden vuoksi.
Asettelen kyllä tonttuja pölyisille tasoille eri puolille taloa, että niitä on sitten mukava katsella vaaterissa. Vauvan kanssakin voi häärätä vallan mainiosti tässä aliarvostetussa suuntimassa, vaakatasossa. Pystyy itsekin keskittymään käkättämiseen ja kutittamiseen paremmin kun ei kerta kaikkiaan voi tehdä muuta. Lorvikatarritonttu se paras tonttu on!
Kunnon ihmisellähän on kymmenen kättä ja 7 hommaa menossa samaan aikaan. Vasta kuollessaan hän kallistuu arvokkaasti vaakatasoon. Parasta on jos pystyy unohtamaan kunnon ihmiset ja sen, miten sohvalla tai lattialla kuuluuu maata. Kyllä siellä voi nostella koipea ja kättä ja vauvaa ja mitä näitä osia ihmisessä nyt onkaan. Ja nauttia, ehkä jopa hymyillä salaa. Ainakin kun mies ei näe.
Lorvikatarri luokiteltiin ennen etenkin nuorison sairaudeksi. Siitä voisi vallan mainiosti tehdä uuden tautiluokituksen: Esiintyy joulun alla etenkin naisilla, joilla tasot pyyhkimättä ja nurkissa runsaasti pölyhiukkasia, jopa pölypalloja. Lihasvoima kaikkoaa jaloista imeytyen sohvanahkaan. Eivät siksi pysty liikkumaan, höpisevät Lorvikatarritontuista ja hymyilevät itsekseen, vaikka tiskipöytä täynnä likaisia astioita. Paranee itsestään, kun hänelle lauletaan joululauluja, tarjoillaan herkkuja sohvalle, annetaan mojovia pusuja viiden minuutin välein ja halaillaan runsaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti