torstai 8. joulukuuta 2016

Kotiäidin joulukalenterin 2. luukku: Tontuissa kieriskelyä

Minulla on ongelma. Olen rakastunut joulutonttuihin. Tuntuu pahalta pitää heitä varastossa 11 kuukautta muovipusseissa. Miten he saavat edes hengitettyä siellä? Ja ah sitä jälleennäkemisen riemua! Miten ihanalta tuntuukaan vapauttaa heidät eräänä marraskuun pimeänä iltana.

Koska minulla on tämä ongelma, minulle ei tuota ongelmaa pohtia lasten kanssa tonttujen olemusta. Missä he kulkevat, paleltaako heitä, onko heillä nälkä. Poikani pohti, että ei kait ne niin hölmöjä ole, että menisivät kaappiin. Pohdimme tätä yhdessä pitkään, sillä mitä tehdä jos kaapissasi on jumiin jäänyt tonttu. Eli jos aviomiehesi löytää makuuhuoneen kaapista joskus vieraan miehen, voi tämä kietaista punaiset alushousut päähän, mennä kyykkyyn ja sanoa, että anteeksi, olen vain jumiin jäänyt joulutonttu.





Joulussa on parasta mystiikka. Sen äärelle on pakko pysähtyä. On virkistävää möyriä ja piehtaroida tonttujen ja tähdenlentojen kanelintuoksuisessa maailmassa. Siellä kuuluu laulaa kovaa tonttujoukoista ja poroista. Ja leipoa merkillisen näköisiä joulupipareita, jalattomia possuja, päättömiä ukkeleita, ympyrän mallisia sydämiä. Jauhoa ovat naamat ja nurkat täynnä, sitä löytyy vielä kesäkuussa keittiön tuoleista.






Köökkifrouvatonttu kurkkii ihan selvästi tyytyväisenä. Ne maistuvat aivan erilaisilta kuin kaupasta ostetut täydelliset piparkakut. Ei niissä ole sielua, taikaa.





Heittele joulupalloja ja pyöri ympyrää hoilaten tipetipetiptappia. Anna koristeiden herätä henkiin. Voit kuulla ja nähdä lapsen kirkkaiden silmien läpi. Tai ainakin alat voida huonosti pyörimisestä. On mahtavaa koittaa katseen voimin saada tontut heräämään. Ainakin saadaan lääkärit heräämään, onko kaikilla tontuilla lääkitys kohdillaan.

Tontuille voi vallan hyvin laittaa syötävää lahjalistan mukana. Ja aivan yhtä hyvin voi unohtaa viideksi minuutiksi, että söit ne itse ja nähdä hetken, miten se pieni tyyppi kiipeää pöydälle ja mutustelee tyytyväisenä eväänsä. Lapseni ovat huolissaan miten tontut pärjäävät kun niillä on niin lyhyet jalat. Että miten ne muka voivat ehtiä joka paikkaan. Kyllä ne voi. Myönnä pois, tontut rules.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti