16 ovea

Näin unta ovista ja mahdollisuuksista. Unessa äiti kertoi, että heti uuden vuoden alussa kaikki on mahdollista. Maailmassa avautuu 16 ovea yhtä aikaa. Ja sanoi vielä jonkun hienon octolernan-termin. Äiti oli aivan tohkeissaan. Jäin maiskuttelemaan aamulla unta sängynlaidalle. Huomasin olevani itsekin tohkeissani. Miten se tuntuikaan niin hyvältä ja teki olon kevyeksi. Se on ihan uskomattoman vapauttava ajatus!

Aina on mahdollisuus. Aina on mahdollisuus koittaa uudelleen, toista kautta. Jos olet sairas ja lääkäri, jolla kävit ei osannut auttaa sinua, etsi toinen lääkäri. Jos kävit fysioterapeutilla ja hoito oli huono, mene toiselle. Jos sinua kohdellaan huonosti parisuhteessasi, etsi uusi ukko tai akka, joka mahdollisesti osaa pussata, puhua ja nauraa. Jos ahdistut työssäsi, etsi koko ajan uutta työpaikkaa. Avoimin mielin. Ja kuljeta tietoa mukanasi siitä, että ovia on monia.

Uni on mahdollisuus. Se kertoo elämästäsi sinulle sen, minkä tunnet vatsanpohjassa epämääräisenä ahdistuksena. Uni kertoo usein hyvinkin selvästi mikä sinulle on hyväksi tai mikä elämässäsi mättää. Näytetään ovia ja polkuja, sytytetään tulipaloja, juostaan pakoon mörköjä, omia ongelmia, lennetään kuin joutsen.

Unessa keho korjaa myös fyysistä olemustasi, ompelee haavoja yövuoroissa, heittää vettä tulehtuneen nivelen päälle ja sammuttaa niveltulehduksia. Uni silittelee aivoja ja sanoo rauhoittavasti, et olkka ny iha hiljaa hetki ja lepo vaa, mää hoira tän tyypi ny. Aivojen sähkökäyrät menevät unessa eri taajuuteen.

Varjelen unta kuin parasta kaveriani. Pidän siitä huolta iltarutiinein, kävelen kaukaa televisiosta ja tietokoneesta. Syön hyvin ja otan ehkä magnesiumin kyytipojaksi. Potkin makuuhuoneesta ylimääräiset roinat pois, tuuletan päivän hiet ja tapahtumat ja teen peitosta pesän. Pesään on hyvä mennä kippuralle ja antaa mielen tulla takaisin kotiin.

Sisänahka

Nahka on luotu ulkoapäin. Elämä on omannäköistä. Vai onko? Katse osuu kaupungilla ja jumppasaleissa nuoriin naisiin, joilla on tyhjät kuoret. Releet on makeet, mutta silmät ovat tyhjät. Olenko tullut vanhaksi vai mitä tämä on...

Mutta kun olen oikeasti huolissani näistä tyhjien kuorien kanssa heiluvista ihmisistä. Rakennekynnet upotetaan Maikkeli Korssin laukkuun, Börperryn huivi on kiedottu jämptisti kaulalle, mutta silti Piiikin takkien alla kaikuu. Kaikki energia ja aika menevät täydellisten kuorien rakentamiseen. On unohtunut kaikkein oleellisin, valo, hehku. Se, mikä tekee sinusta sinut. Se, mistä sinä rakennut. Se, minkävärisistä ja muotoisista molekyyleistä sinut on koottu.

Eri kehon osiin tungettujen kemikaalien määrä pistää heikottamaan tällaista metsän keskellä asuvaa veikkosta. Iloista veikkosta, joka tykkää luonnonkosmetiikasta ja pakottaa ihanan kampaajansa läträämään hennan kanssa tuntitolkulla. No, mun ihana Sari ottaa tämän huumorilla ja merkkaa varauskirjaansa "väriterapiaa punaisen tyypin kanssa" tai jotenkin.

Tammikuussa kuulemma jumppasalien seinät paukkuvat ihmismääristä. Huomasin saman tanssitunnilla. Mutta missä ovat näiden ihmisten sielut, pukukopin lokerossa? Kun salillisesta jengiä minua uskaltaa katsoa silmiin yksi, nopeasti sekin. Tai sitten olen yksinkertaisesti liian hämmentävä näky hihitellessäni itsekseni, kun aika usein alaraajani pyrkivät eri suuntaan kuin opettajan alaraajat. Alaraajani, jotka on puettu 15 vuotta vanhoihin treenihousuihin. Aika menee niin julmetun nopeasti, että on paljon mahdollista, että muiden silmissä ne ovat jostain toisen maailmansodan sissikompanian ylijäämävarastosta.

Ei se ol niin vakavaa. Mitä sitten, että tulee tehtyä omia koreografioita. Tai mitä sitten, että huomaa tunnin lopulla sivupeilistä jonkun oudon lapun paidasta, että onkin pukenut paidan tunnille väärinpäin. Tunnin lopussa tukka sojottaa kaikkiin pää- ja väli-ilmansuuntiin ja naaman väristä päätellen minulla on sisälläni hehkulamppu jos toinenkin.

Media kyllä höpöttää sisäisestä maailmasta. Mutta se on niin oksettavaa siirappipuuroa, että en pysty lukemaan niitä enää. Meditointia täydellisessä ympäristössä, kuraliemeltä maistuvaa teetä, keskiaikaisen nunnan ilme naamalla. Se voisi olla jotain todellista ja elävää, osa minua, minun nahkaani, sisäistä nahkaani. Kun kuljet sinuna, alat hehkua.