perjantai 28. huhtikuuta 2017

Vanhojen oksien sahaaminen, luopuminen

Käpälät irti! Päästä irti! Irrota! Jos oksa on kuollut, se on kuollut. Se ei tule eläväksi, vaikka miten hienosti sen liimaisi. Jos oksia on liikaa, niistä mikään ei pääse kasvamaan kunnolla. Ne eivät kerta kaikkiaan kasva, vaikka miten säälisit niitä, etkä millään raaskisi leikata. 




Kevätduunit pihamaalla ja elämänduunit ihmismaalla. Niihin pätevät yllättävän hyvin samat lainalaisuudet. Pääsiäisenä tehdyn aivosheikkauksen jälkeen näkee paremmin mitä oksia pitää leikata elämästä. Välillä on hyvä käyttää ronskia otetta jos oksat ovat liian tiukassa. 

Uudet hennot taimet vaativat hentoa otetta. Niitä pitää varjella ja kastella huolella. Katsoa millaisessa seurassa liikut, mihin otsikoihin kiinnität huomiota, mitä seuraat somessa. Pysy valon puolella, joskus se vaatii yksin puurtamista. Pidä huoli uuden elämäsi taimista. Se on ainoa velvollisuutesi, ei sen vahtiminen, että olet muistanut soittaa jokaiselle ihmiselle ympärilläsi.




Elämä on yhtäkuin muutos. Ilman luopumista ei ole muutosta. Ja voi voi sitä luopumisen tuskaa. Tuskan lisäksi ehkä pelkoakin. Mitä pelkäämme? Uutta puhdasta maata, jossa kaikki mennyt on levällään näkyvillä? Rajaton määrä mahdollisuuksia? Sen tajuaminen, että luomme itse rajamme. Kun ei ole enää mitään, kaikki on mahdollista.

Kun oksia karsii elämästään, antaa puulle ja sielulle voimaa kasvaa. Antaa tilaa kasvaa. Sinne täyteen mittaansa. Se mitta on jokaiselle oma, niin kuin pensailla ja puillakin. Jos sinun elämäntehtäväsi niin vaatii, älä pelkää kasvaa männyksi, vaikka ympärillä olisi pelkkiä omenapuita. 

Muista levätä, luopuminen ja puutarhahommat vaativat ponnistelua. Puussa on hyvä levätä. Ihan jo senkin takia, ettei ole mukava huomata hetken päästä levittäneensä ihanan kashmir-filtin keskelle koiranpaskaa, noita keväisiä ylläreitä.




Uuden luominen on riemastuttavaa! Yhtäkkiä sitä näkee maailman täynnä mahdollisuuksia, täynnä värejä, iloa, naurua, räkätystä, käkätystä. Kieri ja pyöri ilossa, kyllä niiden huonojen hetkien aikaan ehtii sitten taas olla ahdistuksen syövereissä. Nyt on elämäsi siementen istuttamisen aika. Aika haravoida polkusi.





torstai 6. huhtikuuta 2017

Pääs jäinen ja ajatusmunat


Se on kuulkaa pääs jäinen taas! Kevään tuntua on isosti luonnossa ja aivoissa. Aivojen sähkökäyriin tulee eloa ja hormonit lähtevät hurisemaan. Ei me olla luonnon kanssa niin paljon erilaisia kuin luulemme. Kaksilahkeisessa ihanien noitien perään viheltelevässä Adoniksessa ja reteessä, mageen sledan kanssa puunoksalla riekkuvassa töyhtöhyypässä on samaa keväthormonien huumaa.

Pääsiäisenä on pääs jäinen tunne, näin se vaan on. Itsestä tuntuu usein, että keväällä nopeutuu kaikki; kävelen puolijuoksua, puhun konekivääriä, silmät pyörívät kuin karuselli. Hymyilen jokaiselle päivänkakkaralle ja koirankikkaralle, jotka puskevat huutaen läpi lumen ja jään ja asfaltin. Pää on jäässä talven jäljiltä, siitä ei pääse mihinkään.




Keväällä saa sheikata aivot! Sheikata pölyt ja piintyneet tavat! Pois päiväunet ja mökötys. Säntäile uteliain mielin uusiin kahviloihin, paseeraa Aurajoen rannalla, hytise ensimmäisten hullujen joukossa terassikahvilla ja nauti viltteihin kääriytyneenä tärisevin käsin ja sinisin huulin caputsinot. Ai että! Sitä on niin hereillä tällaisen jälkeen!

Keväällä kuuluu höpöttää ikkunoiden pesusta, pölystä ja suursiivouksesta. Jokaisen tosinaisen kuuluu olla valtavan huolissaan ikkunoiden harmaudesta. Miksi kukaan ei puhu, että se pöly on itse asiassa aivoissa, kropassa, mielessä? Siellä se harmaus asuu, eikä ikkunoissa. Ja aivojen ja vartalon harmaudesta olen paljon enemmän huolissani kuin ikkunoiden. Jos sheikkaamisen jälkeen jää käteen outoja ideoita, ei se haittaa. Jää ikkunanpesussakin niitä viiruja. Liian raikkaat ideat voi suodattaa pois ja nauttia tyhjästä tilasta, joka mieleen jää sheikkaamisen jälkeen. 




Jos oikein uskaltaa heittäytyä kevään ja pääsiäisen iloiseen tunnelmaan, sitä saattaa syntyä yllättäviä ajatusmunia. Kun saa nupin, mielen ja sielun rennoksi, sieltä saattaa avautua loistavia ratkaisuja. Elämässä saa olla yllätyksiä, muutoksia ja suunnanvaihtoja. Ei niitä tarvitse pelätä. Luontokin on täynnä muutosta. Kysy vaikka töyhtöhyypältä. Ei muuta kuin munimaan!